Demarit pitävät mahdollisia kunnallisveron korotuksia poliittisena voittonaan, päivän Hesarin mukaan. Mitäköhän muuta he pitävät voittonaan? Kansainvälistä talouslamaa? Sen iskuja vientiteollisuudelle? Työttömyyden kasvamista, kun globaalin kriisin laineet lyövät Suomeen? Helsingin kaupungin talouden kurjistumista?

Minä en pidä kunnallisveron korottamista poliittisena voittona. Se on ensi tai seuraavana vuonna väistämättä edessä oleva toimenpide, joka sattuu kovasti ihmisten kukkarolle. Se kannattaa tehdä, jos sillä paineita menosäästöihin saadaan edes vähän hillittyä. Se kannattaa tehdä, jos sillä pystytään säilyttämään palvelujen nykyinen taso.

Veronkorotusten aikataululla on väliä. Kuuntelee lähes ketä tahansa ekonomistia, niitä ei kannata tehdä taantuman pahimpaan aikaan, vaan siloin kun nousun merkit ovat jo näkyvissä. Tuolloin se ei iske niin pahasti talouden elvyttäviin voimiin: ostovoimaan ja luottamukseen. SIksi on aivan eri asia, olisiko korotus tehty tälle vuodelle vai tehdäänkö se ensi vuodelle.

Kaupkaupunginhallitus ei hyväksynyt eilen säästölistoja, eikä Pajusen listaa.  Palveluverkkouudistuksen jatkovalmistelun perustana on nyt lakkautusten sijaan palvelutarpeiden ja tilojen yhteiskäyttömahdollisuuksien selvittäminen. Ehdottamani päätösmuotoilu sai lopulta koko kaupunginhallituksen tuen.

Kaupsun suunnitelmat Sipoon Natura-aluetta käytöstä asuntorakentamiseen eivät kyllä tule toteutumaan. Sipoossa mm. mainittu Kapellviken lahti on ainutlaatuinen lintuvesialue, jollaista ei pääkaupunkiseudulta löydy toista.

Palveluverkkotyöryhmällä oli monia suuria ongelmia. Suurin niistä oli se, että tavoitetta ei määritelty siellä yhdessä tarpeeksi selkeästi. Vihreiden ryhmä lähti hakemaan pitemmän aikavälin työkaluja, metodia, jolla palvelut vastaisivat eri alueiden tarpeisiin ja olisivat eri puolilla kaupunkia tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Pitäisi määritellä kriteerejä, ja hallintokuntien avuksi poikkihallinnollisia työkaluja. Lisäksi painotimme yhteisiä tavoitteita: tilojen yhteiskäyttöä, tehokkaampaa käyttöä ja
tilakustannusten hallittavuutta.

Luulenpa, ettei edes Pajunenkaan ihan tilannut tällaista lopputulosta: virkamiesporukka kaivoi kaikki hallintokunnissa ikinä esillä olleet lakkautuskohteet ja laativat
epämääräisen säästölistan. Jota poliitikot eivät todellakaan olleet tilanneet. Kaiken hyvän päälle se on aivan kammottava lista: sisältää jo toteutettuja toimenpiteitä,
lautakuntien moneen kertaan mahdottomaksi toteamia ja suorastaan älyttömyyksiä. En tiedä, ketä tässä on loppujen lopuksi kampitettu: virkamiehet Pajusta vai meitä politiikkoja.

Vihreiden alkuperäinen tavoite on edelleen mielestäni järkevä. Esimerkiksi opetusviraston kapasiteettilaskelmista näkee valitettavan tosiseikan: toisilla alueilla on ylimääräistä laskennallista kapasiteettia ja toisilla alueilla vajetta. Sehän tarkoittaa sitä, että tasapuolisuus ei toteudu ja tasaavia toimenpiteitä pitäisi tehdä. Ne alueet, joilla on vajetta, kärsivät tilapuutteesta, vaikka toisilla alueilla on ylimäärää.

Helppoahan se ei, koska kyse on hajallaan olevista tiloista, yksi ylimääräinen huone siellä ja toinen täällä. Silti ratkaisuja pitäisi miettiä, sillä epäsuhtaa alueiden
välillä on.

Yhteiskäytön korostamisen idea on siinä, että ehkä jos työväenopisto käyttäisi koulutilaa iltaisin, työväenopiston käytössä olevaa tilaa voitaisiin supistaa.

Minusta alkuperäinen ajatuksemme siitä, että palveluverkko pitää olla elävä ja muuttuva ja tasapuolinen, on edelleen järkevä. Vaikka tämä Pajusen lista on floppi, ja siihen on
syytäkin ottaa etäisyyttä, ei se minusta poista ryhmän alkuperäisen tavoitteen tärkeyttä. Palveluverkkoa on tarkasteltava säännöllisesti.
 

Maanantaina kaupunginhallitus pureskelee palveluverkkoasiaa. Edelleenkin ehdotuksesta puuttuu paljon: tilojen todellinen uudelleenkäyttömahdollisuudet, yhteiskäytön ratkaisut. On jotensakin käsittämätöntä, että esimerkiksi kouluja ei saada iltaisin muiden hallintokuntien käyttöön. Esteenä ovat kuulemma se, miten kustannukset jaetaan, kuka vastaa illalla turvallisuudesta ja vaikkapa vahtimestareista. Aivan hallinnollisia esteitä! Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa!

Juuri eilen kuulin, että Katajanokalla on mainio liikuntahalli, josta saa vuokrata vuoroja. Mutta joka on auki talviaikaan eli puoli vuotta vuodesta. Vaikka asukkailla riittäisi halua käyttää tiloja enemmänkin. Ja miksei yksityisilläkin! Siellähän voisi tarjota vaikka mitä palveluja.

Kunnallispolitiikassa mukana olo vahvistaa käsitystäni siitä, että hallinto on muutoksen este. Mustasukkaisuus omista tiloista, rahoista ja ihmisistä. Vaikka ne ovat kaikki kuitenkin loppujen lopuksi kuntalaisten tiloja, rahoja ja ihmisiä. Jokaisen meistä siis.

Palveluverkkotyöryhmä hautasi Pajusen listan ja merkitsi asian tiedoksi ja pistin sen kaupunginhallitukseen mietittäväksi. Tässä tuntoja, jotka löytyvät myös Helsingin vihreiden sivuilta.

Vihreät: palveluverkkoesitys ei vastaa tehtävänantoa

Jo muutama vuosi sitten Helsinki ehdotti, että tekstarilipuilla pitäisi päästä liikkumaan myös busseissa. Tuolloin YTV totesi, että kun kuljettajien rahastamiseen liittyvää työtä on pyritty vähentämään, ei se oikein nyt onnistu. Ja koska kuskien olisi vaikea todentaa lipun oikeellisuutta. Tosin mitään varsinaista selvitystä vaihtoehdoista ei silloin tehty.

Nyt Helsinki on uudestaan liikkeellä ja ehdottaa maanantaina Helsingin seudun liikenteelle, että joskos asian voisi vielä tutkia. Nyt ei puhuta mistään nappikaupasta: "Vuonna 2008 tekstiviestilippuja tilattiin yli 3,4 miljoonaa kappaletta ja lipputulot olivat lähes 6,5 miljoonaa euroa. Ennuste vuodelle 2009 on noin 3,8 miljoonaa myytyä tekstiviestilippua."

Kuljettajaongelmaan on muutama ratkaisu. Ensimmäinen, jonka voi toteuttaa nopeastikin on se, että lippuna toimii aika yksinkertainen koodi kännykässä, joka on helppo lukea ja nähdä. Se olisi päiväkohtainen. Tosin tämän ongelma on helppo väärennettävyys, koska ilmeisesti sen voisi vaihtaa vain pari kertaa päivässä.

Muut ratkaisut perustuvatkin tähän koodiin, joka eri tavoin toimitettaisiin kuljettajalle: matkakortin kuljettajalaitteeseen tai johonkin uuteen erityislaitteeseen. Näin koodia voitaisiin vaihtaa useammin.

Tämä kuulostaa kyllä järkevältä askeleelta, ei vain Helsingissä vaan koko seutuliikenteessä!

Lastensuojelun tarve Helsingissä on kasvanut huolestuttavasti.  Marraskuussa valuusto pureutui asiaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laatimisen yhteydessä. Hallinnolliset suunnitelmat eivät paljon lämmitä, mutta suunnitelman myötä eri virastot kävivät hedelmällisiä keskusteluja rajojen ylittämisestä, laativat yhdessä kärkihankkeita, joilla ennalta ehkäisyä ja perupalveluja vahvistamalla päästäisiin parempaan lopputulokseen.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin kohdennetaan maananantaina kaupunginhallituksen kokouksessa kuusi miljoonaa euroa. Se on iso raha ja tuottaa toivottavasti tuloksia. Raha menee suunnitelman mukaisiin hankkeisiin eri hallintokunnille, noin 2/3 sosiaalivirastolle, mutta myös opetus- nuoriso-kulttuuri- ja liikuntapuolelle.

Hyvä, että tärkeä päätös on tässä. Taustalla on pitkä valmistelu ja itse asiassa aika pitkä kiistakin. Alun perin rahat ja ohjelma piti tulla päätettäväksi jo aikaa sitten. Alun perin raha oli tälle vuodelle ja kahdelle seuraavalle, mutta koska asia pitkistyi ja pitkistyessään mutkistui, alkaa rahoitus ensi vuodesta.